Ensimmäiselle luennolle istuessa ei mitään kouriintuntuvia odotuksia kurssilta ollut. Ehkäpä tänne oli päätynyt siinä toivossa, että täällä voisi saada paremman käsityksen johtamisesta kokonaisuutena ja ilmiönä. Ensimmäisten luentodiojen joukossa kerrotaan, että kurssin jälkeen osaan johtamisen ja organisoinnin peruskäsitteet, sekä soveltaa kurssilla opittuja valmiuksia käytännön johtamistilanteissa. Kuulostaa hyvältä. Tästähän kurssista saattaisi olla hyötyä mahdollisesti tulevaisuudessakin, jos sattuu johtamistilanteeseen päätymään. 

Omakohtaista kokemusta johtamisesta löytyy sen verran, kuin sitä alikersantille armeijareissun aikana nyt kertyy. Mukaan tarttui myös ilmeisesti syväjohtamisen opintoja kurssin verran - käytännön soveltaminen on tietysti sotilasorganisaatiossa aika erilaista kuin siviilipuolella. Toisaalta esimerkillä johtaminen ja alaisista huolehtiminen ovat varmasti käyttökelpoisia johtamisperiaatteita teoriatasolla käytännön toteutuksesta riippumatta. Armeijan ulkopuolelta ei mainittavia johtamistapahtumia ole tullut vastaan, joten kurssilla varmasti tulee paljonkin uusia asioita vastaan - ja hyvä niin, koskaanhan ei tiedä, milloin niitä voi tarvita.

Luennolla tuli vastaan tehtävä. "Minkälainen on mielestäsi hyvä johtaja - Nimeä yksi hyvä johtaja - Miksi pidän tietyntyyppisiä ihmisiä hyvinä johtajina."

No, armeijasta mukaan tarttunut johtamiskäsitys on juurtunut syvälle. Mielestäni hyvä johtaja johtaa esimerkillään. Hyvän johtajan tulee olla myös helposti lähestyttävä, ja johtajan puoleen tulee pystyä kääntymään missä tahansa asiassa. Johtajan tulee myös olla avoin ehdotuksille, mutta häneltä pitää myös löytyä auktoriteettia niin, että hänen päätöstään ei kyseenalaisteta. Johtaja myös ottaa vastuun omista päätöksistään ja niiden seurauksista, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Myös paineensietokyky on johtajalle tarpeellinen ominaisuus, että päätöksiä pystyy tekemään tiukoissakin paikoissa.

Yhden hyvän johtajan nimetäkseni heitän tähän niinkin kliseisen johtajahahmon kuin Winston Churchill. Churchill oli hyvin inspiroiva puhuja, ja verraton yhteishengen luoja. Tämän lisäksi hän oli hyvin määrätietoinen, ellei jopa jääräpäinen hahmo. Sodanajan Isossa-Britanniassa hänestä muodostui kansakunnan keulahahmo. Varsinkin sodan alkupuolella, Ranskan kaaduttua, Britanniassa oli paljon epävarmuutta ja huolta sodan etenemisestä. Huomatessaan vaikeiden aikojen olevan edessä, Churchill ei tehnyt kansalle turhia lupauksia, vaan lupasi "verta, hikeä, ja kyyneleitä" - ja muodosti itsestään järkähtämättömän keulakuvan, jonka johtoon ja päätöksiin kansa pystyi luottamaan kriisissä.