Henkilöstöjohtaminen on avainasemassa yrityksen tuottavuuden hallinnassa. Henkilöstöllä on oltava tarvittava ammattitaito ja muuten sopivat ominaisuudet yrityksen tarpeisiin nähden. Henkilöstön oikea mitoittaminen tarpeisiin nähden on varsin haasteellista.

Henkilöstöön käytettävien resurssien käyttö on nykyisin tehokkaasti optimoitua. Niin sanotusti löysät on otettu pois. Tarkka resurssien käyttö on hankalaa henkilöstöjohtamisen näkökulmasta. Yrityksen tuotteet ja palvelut tuotetaan entistä pienemmillä henkilöstöresursseilla ja toisaalta tuottavuuden odotetaan kasvavan. Enemmän vähemmällä -ajattelutapa koskettaa etenkin yritysten henkilöstöä.

Menestyvien yritysten henkilöstöstrategioissa on huomioitu henkilöstön tarpeita monin eri tavoin. Esimerkiksi työntekijän kehittymiseen ja kannustejärjestelmiin kiinnitetään huomiota. Tällä ajattelutavalla saavutetaan etuja työpanoksensa yritykselle tuottavalle yksilölle, mutta pitkällä tähtäimellä myös yritys hyötyy tästä merkittävästi. Motivoituneet ja sitoutuneet työntekijät kuluttavat henkilöstöresursseja merkittävästi vähemmän, kuin tyytymättömät ja lyhyitä työsuhteita suosivat työntekijät.

Puhuttaessa henkilöstöjohtamisesta keskitytään yleensä juuri henkilöstöresurssien ohjaamiseen ja käyttöön. Hyvä henkilöstöjohtaminen on paljon muutakin. Yrityksen henkilöstöä ei tulisi käsitellä massana, vaan tunnistaa eri työntekijöiden yksilölliset tarpeet ja sitä kautta löytää parhaat tekijät heidän motivoimiseensa. Stereotyyppisesti eri sukupolvilla on erilainen vaatimustaso työhön liittyvien metodien suhteen. Keskimäärin vanhemmat sukupolvet ovat kuuliaisia työntekijöitä, joille selkeät ohjeet ja johtajan sana ovat tärkeitä. Omaa ajattelua ja vapauksia ei koeta niin tärkeinä, kuin nuoremmissa sukupolvissa. Yrityksen henkilöstöä johdettaessa jo edellä mainitut yleistykset tulisi ottaa huomioon puhumattakaan yksilöön kohdistuvista motivointikeinoista.