Muutosjohtamisesta

Unohdetaan vielä hetkeksi organisaatiot ja yritykset, ja mietitään muutosta yleisellä tasolla. Onkohan koskaan käyty läpi minkäänlaista muutosprosessia mihin tahansa asiaan liittyen ilman, että sitä olisi joku vastustanut? Epäilen vahvasti, että yksimielistä muutosta ei koskaan ole saatu aikaan, eikä sitä koskaan tulla saamaankaan. Muutosvastarintaa löytyy aina - miksi pitäisi uudistaa mitään, kun vanha on tähänkin asti toiminut. Muutoksen alullepanija ei ikinä voi olla varma, saako muutosehdotus minkäänlaista kannatusta - mutta siitä voi olla varma, että joku sitä tulee vastustamaan. Pointtina se, että muutos on aina vaikeampaa, kuin vanhojen toimintatapojen säilyttäminen. 

 

Muutoksen aikaansaamiseksi organisaation pitää tukea työntekijöitään tuomaan ajatuksiaan esille. Kehityksen kannalta on tärkeää, että uusia ajatuksia ainakin kuunnellaan varauksetta, eikä niitä työnnetä ajattelematta sivuun. Vaikka muutoshakuisuus ei sinänsä ole uusi ajatus organisaatioille, niin silti siihen suhtaudutaan avoimemmin nuorempien ikäluokkien keskuudessa. 

 

Luenolla tuli esille joitakin muutosjohtamiseen liittyviä tärkeitä kysymyksiä, kuten: "Miten saan ihmiset innostumaan ja sitoutumaan?", "Mitkä asiat motivoivat ihmisiämme?" ja "Miten tahtotilamme ja muutos näkyy päivittäisessä työssä?". Organisaation pitää tietysti saada osiltaan tuki muutoksen läpiviemiseksi. Motivoinnin kannalta on tärkeää, että pystytään osoittamaan, mitä hyötyjä muutoksilla voidaan saada aikaan - tarvitaan jotain kouriintuntuvaa tulosta, mitä muutos tuo tullessaan. Porkkanana voisi myös käyttää jonkinlaista työntekijöiden bonusjärjestelmää. Esimerkiksi ideansa esilletuova, tai suuresti muutoksen eteen töitä tekevä henkilö voitaisiin palkita joillakin etuuksilla. Mutta tärkeimpänä pidän ehkä viimeistä kysymystä, eli miten muutos saadaan näkymään päivittäisessä työssä. Muutoksen läpiviennin kannalta on ehdottoman tärkeää, että mahdollisimman aikaisessa vaiheessa muutokset ja niiden tulokset alkavat näkyä päivittäisessä toiminnassa. Mitä pitempään muutoksessa kestää, sitä helpommin työntekijät menettävät kiinostuksensa muutosta kohtaan - varsinkin jos päivittäisessä työssä ei muutosta voi havainnoida. Organisaation pitää siis viedä muutosta mahdollisimman nopeasti eteenpäin, ja tuoda sen vaikutukset korostetusti esille.

 

Yritysetiikasta

Luennon parasta antia oli ehdottomasti seurata keskustelua etiikan merkityksestä yrityksen toiminnassa. Esille tuli monia hyviä pointteja sekä ehdottoman etiikan noudattamisen, että tuloslähtöisen ajattelun puolesta. Kuinkahan moni yritys on loppujen lopuksi valmis tinkimään tuloksestaan, että toiminnan eettisyys paranisi? Hyvää keskustelua syntyi myös siitä, kuinka paljon esimerkiksi yritysjohtaja voi ottaa bonuksia, jos yrityksellä menee huonosti.

 

Onko eettinen toiminta kilpailuvaltti yritykselle? Mielestäni se VOI olla valtti yritykselle - mutta ei välttämättä kaikissa tapauksissa ole. Nykypäivänä lähes jokainen yritys kertoo olevansa ympäristöystävällinen, "vihreä", ja monet yritykset tuovat tämän esille myös markkinoinnissaan, esimerkiksi "osta pullo vettä, niin istutamme puun Afrikkaan" - tyylisesti. Eettistä toimintaa korostetaan nyt jo ehkä liikaakin - kun samaa toistetaan kaikissa yhteyksissä, kuluttajat turtuvat helposti ajatukseen, eikä siihen enää edes kiinnitä huomiota. Tästä syystä eettisyys on mielestäni menettämässä asemaansa kilpailuvalttina. Ehkä äärimmäisellä eettisen toiminnan korostamisella saattaa löytää kuluttajaryhmiä, jotka sivuuttavat kilpailijoiden vastaavat tuotteet, mutta yritys tuskin pystyy tätä nykyä enää pärjäämään pelkällä eettisyydellä.

 

Mielipiteitä toiseen mielenkiintoiseen asiaan liittyen, eli kuinka paljon yrittäjälle kuuluu. Keskustelussa tuli monesti esille Antti Herlinin miljoonabonukset. Onko yrittäjä sitten oikeutettu bonuksiinsa? Kyllä, olen sitä mieltä että on. Antti Herlinin miljoonabonuksista on vaikea tietysti sanoa mitään - onko sillä käytännössä väliä, ottaako Herlin 70 vai 30 miljoonaa bonuksia. Mutta yleisellä tasolla yrittäjä on riskinottaja, joten hänelle kuuluu palkkio riskinotosta. Yrityksen pystyttämisvaiheessa yrittäjä on käytännössä omillaan, ja mikäli jotain menee pieleen, on hän periaatteessa yksin ongelmiensa ja kustannustensa kanssa. Yksittäinen työntekijä ei sen sijaan yrityksen mennessä nurin joudu velalliseksi, vaan pystyy etsimään uuden työpaikan. Jos yksittäisen työntekijän ja yrittäjän palkkataso olisi samalla tasolla, niin kuinka moni siinä vaiheessa haluaisi enää ryhtyä yrittäjäksi? Yrittäjä joutuu kuitenkin ottamaan niin paljon enemmän riskejä kuin yksittäinen työntekijä, että palkkiokin tulee määräytyä "high risk, high reward" - periaatteella.