Ihmisten johtaminen on tunnetusti haastava laji. Ihmisten johtamista eli leadershippiä, siinä vaadittavia ominaisuuksia sekä johtamisen onnistumista eri tilanteissa pyritään mallintamaan teoreettisesti monin eri keinoin.

Piirreteoriat keskittyvät johtajalta vaadittaviin ominaisuuksiin ja olettavat mm. että tietyt ominaisuudet ovat uniikkeja johtajille. Käyttäytymisteoriat lähestyvät johtamista erilaisin johtamistyylein ja tarkastelevat mm. johtajien käyttäytymistä. Tilannejohtamisen teoriat taas painottavat eri tilanteisiin sopivia johtamistyylejä.

Johtamisen ja johtajien kuvaaminen teoreettisin mallein on kuitenkin haasteellista ja ehkä liian pelkistävää. Ihmisten johtamisessa ja siinä onnistumisessa/epäonnistumisessa vaikuttaa erittäin monisyinen jatkumo, ettei mielestäni yksi tai useampi johtamisteoria pysty kuvaamaan prosessia eksaktisti. Jotkin teoriat toki ovat suuntaa antavia ja niitä kannattaa käyttää johtamissuoritusten tai tyylien arvioinnissa, mutta niitä ei voi pitää absoluuttisina johtamista analysoivina työkaluina. Jokainen johtaja ja johdettava yksilö on erilainen kokonaisuus, jonka suorituksiin vaikuttaa lähes lukematon määrä erilaisia muuttujia.